Kaupunkitarina.html

Kaupunkitarina eli nykytarina tarkoittaa kaupungistuneessa yhteisössä kiertävää totena pidettyä mutta tavallisesti todellisuuspohjaa vailla olevaa tarinaa.^[1]

Kaupunkitarina voi olla uskottavan tuntuinen, mutta siihen saattaa sisältyä mahdottomiksi osoittautuvia yksityiskohtia. Yhteistä kertomuksille on usein se, että niiden uskotaan tapahtuneen sellaiselle tutun tutulle, joka on vain niukasti kuulijan tuntemien ihmisten piirin ulkopuolella. Todellisuudessa tarina on usein kansainvälinen kiertotarina, joka on kiertänyt mantereelta toiselle. Nykytarina voi myös perustua tositapahtumaan, mutta yleensä se muuntuu ja kärjistyy matkalla saaden uusia yksityiskohtia, joita alkuperäiseen todelliseen tapahtumaan ei kuulunut.

muokkaa Tyypillinen kaupunkitarina

Esimerkkinä kaupunkitarinasta voi olla vaikka seuraava, joka kohdistuu viranomaisten toimintaan:

"Eräs kaverini kertoi tuttavapariskunnastaan, jolla oli ollut avioliitossa ongelmia, ja nainen oli eräänä päivänä sanonut lähtevänsä kirjastoon, mutta olikin sitten tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle. Aviomies oli ihmetellyt vaimon poissaoloa ja mennyt kysymään asiasta poliisilaitokselta. 'Ai sun vaimos vai? Tossa se on nurkassa jätesäkissä, haluatko vilkaista?' oli poliisimies vastannut."

Edellä oleva tarina on miltei mahdoton, koska viranomaisilla on määräykset siitä, miten kuolemantapauksista ilmoitetaan omaisille. Kuolleita ei myöskään säilytetä jätesäkissä poliisiaseman nurkassa.

muokkaa Kaupunkitarinoiden leviäminen

Aikaisemmin tarinat levisivät suusta suuhun esimerkiksi koulujen pihoilla ja työpaikoilla, mutta joskus lehdistökin syyllistyy niiden levittämiseen.

Kaupunkitarinat leviävät nykyisin käännöksinä nopeasti ympäri maailman Internetin ja sähköpostin avulla; usein kyseessä on sanatarkka käännös toisesta kielestä virheineen päivineen.

muokkaa Samantapaisia ilmiöitä

Kaupunkitarinan kaltaisia ovat maaseututarinat, Puolustusvoimien tornihuhut, kalastajien kalavaleet sekä autoilijoiden essonbaarilegendat. Essonbaarilegenda on saanut nimensä Esso-huoltamoketjun ja sen baareihin kokoontuvien kahviporukoiden mukaan. Tämä käsite on levinnyt myös Internetin autoaiheisille keskusteluforumeille, joilla sitä käytetään vastapuolen argumentin leimaamiseen epäluotettavaksi. Essonbaarilegendojen pääasiallinen sisältö on "varma" tieto tietyn automerkin, mallin, rakenteen tms. ongelmista, heikkouksista tai vikaherkkyydestä. Joskus essonbaarilegendana kerrotaan, miten joku henkilö on selviytynyt sakoitta liikennerikkomuksesta hyvällä selityksellä tai kuinka automaattista nopeusvalvontatutkaa voidaan hämätä.

muokkaa Tunnettuja kaupunkitarinoita

Aku Ankan tilaus julkisiin laitoksiin lopetettiin jossain Suomen kaupungissa, koska Akulla ei ole housuja jalassa.
Muslimit vaativat Espoon betoniporsaiden poistamista
Walt Disney on syväjäädytetty
New Yorkin viemäreissä asuu alligaattoripopulaatio, joka on syntynyt ihmisten huuhdottua lemmikkialligaattoreitaan alas vessanpöntöstä.
Erilaiset "katoava liftari" -tyyppiset kertomukset
Turisti puki kuolleeksi luulemalleensa kengurulle takkinsa valokuvausta varten, jonka jälkeen havahtunut kenguru loikki pakoon passi ja rahat mukanaan
Yucca-palmun sisältä ryömi esiin eksoottinen hämähäkki
Matkapuhelinten radioaallot aiheuttavat mehiläisten kuolemia
Essonbaarilegenda: CD-levy taustapeilissä häiritsee poliisin tutkaa
Erikoisnopeiden CD-asemien CD:t hajoavat levyn pyöriessä nopeimmalla poltto-nopeudella^[2]
Coca-Cola sisältää kokaiinia
Coca-Cola-lasiin yöksi jätetty ihmisen hammas (tai rautanaula) häviää liuettuaan yön aikana juomaan
Banaaninkuoressa on psykoaktiivista ainetta, "bananadiinia", jonka polttamisesta seuraa hallusinaatioita
Vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy ikkunallisia pesukoneita, koska niiden ikkunassa pyörivät alusvaatteet saattavat herättää himokkaita ajatuksia.
Suomen kieli on maailman toiseksi vaikein kieli kiinan kielen jälkeen

muokkaa Lähteet

↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
↑ MikroBitti-lehti julkaisi aiheesta artikkelin aprillipilana vuonna 1997

muokkaa Katso myös

muokkaa Kirjallisuutta

Virtanen, Leea: Apua! Maksa ryömii - nykyajan tarinoita ja huhuja, ISBN 951-31-0823-6, Tammi, 1996