Juutalainen kalenteri.html



Kuvassa oleva keskiaikainen juutalainen kalenteri muistuttaa juutalaisia tuomaan synagogaan palmun lehden (lulav) ja sitruunan (etrog) ennen sukkotia, joka päättää juhlan koollekutsumisen elokuussa.

Juutalainen kalenteri tai heprealainen kalenteri on juutalainen vuosikalenteri. Siinä on määritelty juutalaisten juhlapyhät sekä ajankohtaan sopivat psalmit luettavaksi. Kalenterista on kaksi pääasiallista muotoa: havaintoihin painottuva muoto, joka oli käytössä pääasiallisesti ennen toisen temppelin tuhoa 70 jaa. Kalenteri perustuu kuun vaiheiden havainnoille, ja sen määrittelyn on kuvannut ensimmäisen kerran Maimonides vuonna 1178, jolloin kalenteri hyväksyttiin siirtymäkauden vuosien 70–1178 jälkeen.

Toinen muoto on säännöllinen lunisolaarinen kalenteri, joka muistuttaa kiinalaista kalenteria, jossa mitataan kuukauden pituutta kuunkierron mukaan samalla kun vuoden pituutta mitataan auringonkierron. Se eroaa puhtaasti kuunkiertoon perustuvasta islamilaisesta kalenterista ja puhtaasti auringonkiertoon perustuvasta gregoriaanisesta kalenterista. Koska kalenterissa on noin 11 päivän ero 12 kuukuukauden ja aurinkovuoden välillä, se seuraa 19 vuoden Metonin jaksoa, jolloin ylimääräinen kuukuukausi lisätään joka toinen tai kolmas vuosi, yhteensä seitsemän kertaa 19 vuoden aikana.

muokkaa Historia

muokkaa Raamatun aika

Juutalaiset ovat käyttäneet lunisolaarista kalenteria Raamatun ajoista lähtien, mutta ovat viitanneet kuukausiin nimien sijasta numeroilla. Vain neljä ensimmäistä kuukauden nimeä on saatavilla ennen pakoa olevalta ajanjaksolta; Tanakh (Raamattu): Abib (ensimmäinen, kirjaimellisesti "kevät"), Ziv (toinen), Ethanim (seitsemäs), ja Bul (kahdeksas). Kaikki ovat kanaanilaisia nimiä, kaksi viimeistä myös foinikialaisia. On mahdollista, että kaikki kuukauden nimet perustuvat alkuperäisiin juutalaisiin numeroihin tai muunkielisiin kanaanilais/foinikialaisiin nimiin, mutta muut nimet eivät löydy Raamatusta.

Koska lisäksi aurinkovuosi ei ole jaollinen kuun kiertoa vastaavilla kuukausilla, täytyy kalenteriin lisätä ylimääräinen täytekuukausi, jotta kalenterin aloituspäivä ei siirtyisi liiaksi keväästä. Tästä ei ole mainintaa Raamatussa, mutta 3 Moos 23 kun puhutaan ensimmäisen kuun aloittamisesta pääsiäisellä (jae 5) puhutaan myös toisesta juhlasta samassa kuussa jolloin heilutettiin uutislyhde. Jos lyhde ei vielä ollut kasvanut, jouduttiin pääsiäistä siirtämään kuukaudella.

muokkaa Babylonian pakkosiirtolaisuus

Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana 586 eaa. juutalaiset ottivat käyttöön kuukausien babylonialaiset nimet, ja jotkut heimot kuten essealaiset käyttivät aurinkokalenteria viimeiset kaksi vuosisataa ennen ajanlaskun alkua. Babylonialainen kalenteri taas periytyy suoraan sumerialaisesta kalenterista.

muokkaa Juutalaisen ajanlaskun kuukaudet

Juutalaisen ajanlaskun mukaan mukaan vuodessa on 12 tai 13 kuukautta.

1. Nisán, 30 päivää ניסן
2. Ijjár, 29 päivää אייר
3. Siván, 30 päivää סיון
4. Tammúz, 29 päivää תמוז
5. Ab, 30 päivää אב
6. Elúl, 29 päivää אלול
7. Tišrì, 30 päivää תשרי
8. Hešván, 29/30 päivää חשון
9. Kislév, 29/30 päivää כסלו
10. Tevét, 29 päivää טבת
11. Sevat, 30 päivää שבת
12. Adár, 30 päivää, lisäkuukausi אדר א
13. Adár II, 29 päivää אדר ב

Adar lisätään vain 7 kertaa 19 vuodessa. Tavallisina vuosina Adar II on yksinkertaisesti Adar.

Joissakin yhteyksissä on vuoden laskettu alkavan myös tishri-kuukauden alusta.

Gregoriaanisen kalenterin kuukausia nämä vastaavat suunnilleen seuraavasti:

1. nisan ( abib ) maalis-huhtikuu
2. ijjar ( siv ) huhti-toukokuu
3. sivan touko-kesäkuu
4. tammus kesä-heinäkuu
5. ab heinä-elokuu
6. elul elo-syyskuu
7. tisri ( etanim ) syys-lokakuu
8. hesvan ( bul ) loka-marraskuu
9. kislev marras-joulukuu
10. tebet joulu-tammikuu
11. sebat tammi-helmikuu
12. adar helmi-maaliskuu

muokkaa Aiheesta muualla

• Juutalainen kalenteri