Jeesus.html
 
| ca | de | en | es | fr | it | nl | no | pl | pt | ru | ro | fi | sv | tr | vo |


 

Tämä artikkeli käsittelee Jeesus Nasaretilaista, muista merkityksistä katso Jeesus (täsmennyssivu).
Osa artikkelisarjasta
Kristinusko

Historia
Jeesus Nasaretilainen
Apostolit
Apostoliset isät
Kirkkoisät
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Suuri skisma
Ristiretket
Reformaatio
Pietismi
Evankelikaalisuus
Karismaattisuus

Pyhä Kolminaisuus
Isä Jumala
Poika Kristus
Pyhä Henki

Kristillinen teologia
Kirkko
Pelastus
Armo
Sakramentti
Jumalanpalvelus
Armolahja
Kymmenen käskyä
Dogmi

Raamattu
Vanha testamentti
Uusi testamentti
Apokryfiset kirjat

Kristillisiä suuntauksia
Katolinen kirkko
Ortodoksinen kirkko
Protestantismi

 n • k • m 

Jeesus Nasaretilainen (7 eaa.–4 jaa. — 29–36 jaa.) oli ajanlaskun alun aikoina elänyt juutalainen opettaja ja kristinuskon keskeisin hahmo, joka tuomittiin Jerusalemissa kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Jeesuksen seuraajat perustivat kristinuskon.

Jeesuksen sanoista ja teoista tiedetään vain vähän, koska niistä kertovia kirjallisia lähteitä ei ole Jeesuksen elämän ajalta, eikä häneltä tunneta omia kirjoituksia. Kertomuksia Jeesuksen elämästä koottiin yhteen kuitenkin jo ensimmäisellä vuosisadalla. Pääasiallisia lähteitä Jeesuksen elämästä ovat Uuden testamentin evankeliumit. Vanhin osa, Markuksen evankeliumi on kirjoitettu 20–40 vuotta ja uusin osa Johanneksen evankeliumi noin 70 vuotta Jeesuksen oletetun kuolinvuoden jälkeen.

Ei-kristillinen historioitsija Tacitus mainitsee kristityt Rooman palon yhteydessä vuonna 64. jaa. Säilyneissä ei-kristillisissä lähteissä ryhmä, joka kutsui itseään "Kristuksen seuraajiksi", mainitaan 112 jaa. Plinius nuoremman kirjeessä Rooman keisarille, Trajanukselle.

Kristinuskon mukaan Jeesus on maailman vapahtaja, Vanhan testamentin ennustuksien Messias (Kristus) ja Jumalan ainoa poika, joka sovitti ihmiskunnan synnit kuolemallaan ja voitti kuoleman ylösnousemuksellaan. Muslimit ja bahá'ít puolestaan pitävät Jeesusta profeettana, juutalaiset vääränä messiaana, jotkut buddhalaiset Maitreyan olomuotona ja monet New Age -liikkeen jäsenet guruna eli opettajana. Myös Koraanissa Jeesuksella on tärkeä rooli – Jeesus mainitaan Koraanissa 97 kertaa.[1] Erityisesti länsimaalaisessa ei-kristillisessä perinteessä Jeesusta pidetään usein juutalaisena rabbina, jonka ympärille myöhempi perinne alkoi kehittää jumaltarua. Myyttiteorian kannattajien mukaan Jeesus oli ainoastaan vertauskuvallinen viittaus "korkeampaan tietoon" (gnosis).[2]

Jeesuksen nimen yhteydessä mainitaan usein Kristus, joka on peräisin kreikan sanasta Χριστος ja käännös heprean sanasta Messias, voideltu eli siunattu. Tästä johdettuna Jeesuksen seuraajia alettiin kutsua hieman myöhemmin Antiokiassa kristityiksi.[3] Vanha testamentti käyttää sanaa Χριστος useista juutalaisia hallinneista kuninkaista.lähde? Yksi kuuluisimmista on zarathustralainen hallitsija, Persian suurkuningas Kyyros II Suuri. (Ks. Jesajan kirja 45:1[4])

Sisällysluettelo

muokkaa Kertomukset Jeesuksen elämästä ja opetuksista

Bysanttilainen mosaiikki Jeesuksesta: Khristos Pantokratôr (Kristus Kaikkivaltias), Dafne, Ateena (n. 1090–1100). Ikonitaiteen perinteen mukaisesti ikoniin on kuvattu nimien "Jeesus Kristus" ensimmäiset ja viimeiset kirjaimet (Ίησους Χριστός, IC XC) ja hänen sädekehässään on risti. Oikea käsi on kohotettu siunaukseen ja vasemmassa kädessään Kristus pitää evankeliumikirjaa.

Perinteisen kristillisen Jeesus-kuvan päälähde ovat neljä Uuden testamentin evankeliumia. Raamatun ulkopuolelta Jeesusta koskevia lyhyitä kuvauksia tunnetaan muun muassa seuraavilta historioitsijoilta: Josephus, Tacitus, Thallus, Plinius nuorempi, Mara Bar-Serapion, Suetonius; myös Talmud mainitsee hänet.[5][6]

muokkaa Ajoitus

Herodes Suuri (73 eaa.–4 eaa.) hallitsi Juudeaa Jeesuksen syntymän aikoihin. Hänen poikansa Herodes Antipas (20 eaa.–39 jaa) teloitutti Johannes Kastajan ja Luukkaan evankeliumin mukaan tapasi Jeesuksen ennen kuolemantuomiota.

Yleisimmin Jeesuksen arvioidaan syntyneen 7 eaa.–4 eaa. välillä ja kuolleen vuosien 29 ja 33 välillä, mutta myös muut ajankohdat ovat mahdollisia. Epätarkkuudet johtuvat siitä, että Jeesuksen syntymäajan laski vasta 520-luvulla munkki Dionysius Exiguus. Ajoitus perustui aikakauden tavan mukaan hallitsijoiden hallitusvuosiin ja tekoihin.

Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen syntyneen kuningas Herodeksen aikana, eli viimeistään vuonna 4 eaa. Luukkaan evankeliumi puolestaan kertoo Quiriniuksen olleen Jeesuksen syntymän aikaan Syyrian käskynhaltijana. Tämä seikka viittaa vuoteen 7 jaa. Nykyään suurin osa tutkijoista pitää vuotta 4 eaa. todennäköisimpänä vaihtoehtona. Jeesuksen kuolinaika on päätelty siitä, että Jeesuksen katsotaan aloittaneen julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana ja opettaneen puolestatoista vuodesta kolmeen vuoteen.

Jeesuksen syntymäpäivää on juhlittu ainakin 200-luvulta lähtien: aluksi juhlapäivänä oli 6. tammikuuta. Jeesuksen syntymän ajoittamiselle jouluun tai loppiaiseen on olemassa kaksi selitystä. Toisaalta juutalaisessa mytologiassa suurhenkilöiden, kuten profeettojen, kuolinpäiväksi katsottiin joko heidän hedelmöittymis- tai syntymäpäivänsä. Näin heidän elämänsä oli täydellisen ihmisen (adam kadmon) elämä. Alkukristityt tunsivat tämän myytin, ja juhlivat Jeesuksen kuolinpäivää hänen hedelmöittymispäivänään; latinalaisen kalenterin mukaan se oli vuoden 33 pääsiäinen eli 25. maaliskuuta; kreikkalaisen kalenterin mukaan puolestaan 6. huhtikuuta. Tästä (25. maaliskuuta) 9 kuukautta eteenpäin on 25. joulukuuta. Kreikkalaisen kalenterin mukaan puolestaan 9 kuukautta 6. huhtikuuta laskien on 6. tammikuuta; tätä päivää juhlitaan loppiaisena.

Toisen näkemyksen mukaan joulun ajoitus liittyy keisari Aurelianuksen 270-luvulla määräämään voittamattomalle auringolle omistettu Sol Invicti -juhlaan, joka oli 24.–25. joulukuuta. Kun tämän päivän juhlinta nopeasti tuli hyvin suosituksi ja se osui jo ennestään vanhan roomalaisen Saturnalia-juhlakauden loppuun. Lisäksi valon symboliikka sopi myös hyvin kristilliseen opetukseen Kristuksesta maailman valona. Vuonna 350 paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan Kristuksen syntymää samaan aikaan. Nykyään kyseisiä päiviä kutsutaan jouluksi.

muokkaa Syntymä

Jeesuksen syntymä, Stefan Lochnerin maalaus noin vuodelta 1445.

Jeesuksen vanhemmat olivat Uuden testamentin mukaan Joosef ja Maria.[7] Matteuksen evankeliumin mukaan Joosef ei ollut Jeesuksen biologinen isä, vaan Maria oli tullut raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ollessaan vielä neitsyt. Matteuksen mukaan Maria oli kihloissa Joosefin kanssa tullessaan raskaaksi. Muun muassa Johanneksen evankeliumista näkyy että Jeesuksen aikalaiset kutsuivat häntä Joosefin pojaksi.[8][9] Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Maria oli kihlattu Joosef-nimiselle miehelle, kun enkeli ilmoitti Marialle, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää pojan.[10][11]

»Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi."»
(Luukas 1:34–35, Kirkkoraamattu 1992)

Matteus ja Luukas laativat molemmat luettelon Jeesuksen sukujuurista.[12][13] Matteus jäljittää juuret 29 sukupolven taakse juutalaisten isään Abrahamiin. Matteus tähtää sanomansa kristinuskoon kääntyneisiin juutalaisiin. Vastaavasti Luukas tekee luettelon 41 sukupolven taakse ihmiskunnan isään Aadamin saakka. Näin Luukas korostaa pelastuksen universaalia luonnetta. Molemmissa luetteloissa mainitaan kuningas Daavid.[14]

Matteuksen ja Luukkaan esittämissä luetteloissa on suuria eroavaisuuksia. Eroja on selitetty jo ensimmäisinä vuosisatoina juutalaisella leviraattilailla, jonka mukaan kuolleen miehen veljen tuli siittää lapsi veljelleen lesken kanssa,[15] ja myöhemmin tämän lisäksi muun muassa sillä, että Matteus olisi esittänyt Joosefin ja Luukas Marian sukupuun.[16][17] Näin periytymisen laskeminen Daavidista ei olisi kiinni Joosefin biologisesta isyydestä.

Vaikka partenogeneesi onkin biologisesti mahdollinen mutta äärimmäisen harvinainen tapahtuma, tutkijoidenlähde? mukaan neitseellistä syntyperää saatettiin korostaa, jotta evankeliumien lukijat ja kuulijat saataisiin vakuuttumaan Jeesuksen jumalallisuudesta. Neitseestä syntymisen korostaminen oli ajalle tyypillinen tapalähde?. Myös esimerkiksi zarathustralaisessa uskonnossa korostetaan uskonnonperustajan, profeetta Zarathustran syntymistä neitseestälähde?.

Pako Egyptiin, Rembrandtin öljymaalaus noin vuodelta 1625.

Evankeliumit kertovat Jeesuksen vanhempien olleen kotoisin Nasaretista[18] ja Jeesus itse syntyi Betlehemissä.[19][20] Joidenkin tutkijoiden mukaan kristityt sijoittivat kertomuksissaan syntypaikan Betlehemiin, koska Miikan kirjan ennustuksen mukaan Israelin hallitsija tulee Betlehemistä.[21]

Luukkaan mainitsemaa verollepanoa[22] ei ole pystytty yhdistämään muissa historiallisissa lähteissä mainittuihin verotustietoihin. Tosin käskynhaltija Quirinius määräsi paikallisen verollepanon, mutta Luukkaan kannalta liian myöhään – vasta vuonna 6 jaa. eli Herodeksen kuoleman jälkeen.[23] Lisäksi verotusta varten toimenpantu henkikirjoitus olisi tapahtunut roomalaisen tavan mukaan omalla paikkakunnalla. Tästä poikkeuksena maanomistus toisella paikkakunnalla, mikä Joosefin ja Marian tapauksessa tuntuisi epätodennäköiseltä. Ja vaikka Joosef olisikin joutunut matkaamaan toiselle paikkakunnalle, niin viimeisillään raskaana olevan Marian lähtö mukaan olisi ollut kyseenalaista. Roomalaisten hallintorutiini noudatti kohtuutta.[24] Herodeksen toteuttamasta alle kaksivuotiaiden lasten surmaamisesta ei löydy muita lähteitä.

Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on vain tarunomaisia kertomuksia. Niitä on kerrottu erityisesti myöhemmissä, 100–300-luvuille ajoitettavissa olevissa apokryfisissä ns. lapsuusevankeliumeissa. Kuuluisin lapsuusevankeliumi on Tuomaan lapsuusevankeliumi, joka sekoitetaan joskus Tuomaan evankeliumiiin.

muokkaa Kaste ja kiusaukset

Jeesuksen kaste, Andrea del Verrocchion maalaus noin vuodelta 1475.

Markuksen evankeliumin alku kuvaa Jeesuksen Johannes Kastajalta saamaa kastetta, josta Jeesuksen julkisen toiminnan katsotaan alkaneen.[25] Markuksen ja Matteuksen mukaan Jeesus tuli Jordan-joelle, jossa Johannes oli saarnannut ja kastanut joukoittain ihmisiä. Matteuksen evankeliumin mukaan Johannes kieltäytyi aluksi Jeesuksen kastamisesta.

»Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!" Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.»
(Matteus 3:14–15, Kirkkoraamattu 1992)

Johannes Kastaja esitetään Jeesuksen tuloa valmistelevana. Hän oli se profeetta, joka edelsi Daavidin suvusta syntyvää messiasta. Johannes Kastaja mainitaan Uudessa testamentissä peräti yhdeksänkymmentä kertaa. Hän kutsui ihmisiä parannuksen tielle ja uskoi lopun ajan olevan hyvin lähellä. Kaste merkitsi katumusta.[26]

Kasteen jälkeen Jeesus meni erämaahan ja paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Tänä aikana paholainen ilmestyi Jeesukselle ja houkutteli häntä paljastamaan yliluonnolliset kykynsä osoittaakseen olevansa Jumalan Poika. Jeesus torjui jokaisen kiusauksen vastaamalla lainauksella Viidennestä Mooseksen kirjasta. Kaikkiaan häntä kiusattiin kolmeen otteeseen. Saatana lähti torjuttuna ja enkelit tekivät Jeesukselle palvelusta.[27]

Johannes Kastajan yhteisö säilyi senkin jälkeen, kun Herodes Antipas teloitti hänet. Ryhmä erosi muista juutalaisuuden suuntauksista ja se on säilynyt näihin päiviin saakka pienenä mandealaisena lahkona. Kuitenkin suurin osa kannattajista sulautui myöhemmin syntyneeseen kristilliseen kirkkoon.[28]

muokkaa Opettajana

Kanonisten evankeliumien mukaan Jeesus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana, mikä oli juutalaisessa uskossa eräänlainen täysi-ikäisyyden raja. Sen jälkeen mies oli kypsä toimimaan esimerkiksi rabbina. Aloitettuaan toimintansa Jeesus valitsi omat kaksitoista ensisijaista opetuslastaan, niin sanotut apostolit.[29] Häntä seurasi myös paljon muita ihmisiä, jotka on myös luettu opetuslapsiksi. Heidän joukkoonsa kuului evankeliumien mukaan myös naisia, muun muassa Magdalan Maria.

Vuorisaarna, Carl Heinrich Blochin öljymaalaus.

Parhaimmillaan Jeesus keräsi tuhatmäärin ihmisiä ympärilleen.[30] Hän toimi pääasiassa Galilean ja Perean alueilla, eli nykyisen Israelin ja Jordanian alueella Jordan-joen kummallakin puolella. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikaan sijoittui kolme pääsiäisjuhlaa.[31] Tämän johdosta perinteisen näkemyksen mukaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikana on pidetty kolmea vuotta. Muiden evankeliumien antaman kuvan mukaan Jeesuksen julkinen toiminta olisi kestänyt noin puolitoista-kaksi vuotta.

Evankeliumien Jeesus saarnasi ihmisille taivasten valtakunnan tuloa, parannuksen teon tarvetta,[32] ehdotonta ja kokosydämistä rakkautta Jumalaa, lähimmäisiä[33] ja myös vihollisia kohtaan,[34] puhuen palvelemisesta, nöyryydestä, syntien anteeksiantamisesta[35] ja Tooran hengen noudattamisesta sen kirjaimen lisäksi. Hän opetti, että ihmisen ei tulisi palvoa omaisuutta,[36] eikä edes murehtia elämän puitetekijöiden riittävyydestä.[37] Hän opetti lisäksi, että lopun ajat maailmanlaajuisine mullistuksineen[38][39] tulisivat yllättäen ja että hänen seuraajiensa on siksi oltava aina varuillaan ja uskollisia.[40] Tunnetuin Jeesuksen opetuksista on niin sanottu vuorisaarna, joka on kuvattu Matteuksen evankeliumissa.[41] Se sisältää Jeesuksen tunnetuimmat moraaliopetukset sekä muun muassa Isä meidän -rukouksen. Jeesuksen opetukset olivat usein vertauskuvallisia; merkittävä osa niistä kuvailee, mitä taivasten valtakunta on ja mitä se ei ole.[42] Jeesuksen tunnetuimpia vertauksia ovat kertomus tuhlaajapojasta[43] sekä kylväjävertaus,[44] joista ensimmäinen kuvaa taivaallisen Isän suhdetta ihmiseen ja jälkimmäinen sitä, millainen ihmisen sydämen suhde tulisi olla Jumalan Sanaan.

Erityisesti protestanttiset kristityt katsovat Jeesuksen ydinopetusten kiteytyvän Johanneksen evankeliumin jakeeseen 3:16: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä".[45] Tätä raamatunkohtaa kutsutaan usein pienoisevankeliumiksi. David Pawson on tässä kohden painottanut myös Jeesuksen tuomaa asiasisältöä sekä tapahtumien asiasisältöä, että on turha sekä joskus jopa heresiaa poimia Raamatusta yhtä jaetta, koska alkutekstissäkään ei ole jae-erittelyä. Yleisellä tasolla hänen mukaan käy usein niin, että asiayhteyden osasta tehdään itse asiayhteys. Asiasisältö on tässä pienoisevankeliumissa se, kun Nikodeemus kyselee Jeesukselta uudestisyntymisestä. Jeesus vastaa, että tulee syntyä uudesti vedestä ja Hengestä. Tätä Nikodeemus ei ymmärtänyt ja kysyi: Kuinka tämä voi tapahtua?, johon Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.[46]

Jeesuksen kerrotaan tehneen lukuisia ihmeitä, joihin kuuluu parantamisia, ateriaihmeet (viisi leipää ja kaksi kalaa jne.), kalastusihmeet, tietämisihmeet (nainen kaivolla jne.), seinien läpi käveleminen (kuoleman jälkeinen ilmestyminen), riivaajien karkottamisia, veden muuttaminen viiniksi,[47] veden päällä käveleminen sekä henkilöiden, kuten Lasaruksen, herättämisiä kuolleista.[48] Jeesus tapasi usein yhteiskunnan hylkimiä ihmisiä, sekä muun muassa samarialaisia, joita juutalaiset halveksivat. Farisealaisten, joiden kanssa Jeesus asetetaan usein vastakkain, valittaessa näistä Jeesus vastasi: "En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä".[49]

Jeesusta on luonnehdittu tämän maallisen ajan lopun saarnaajaksi esimerkiksi jakeiden Matteus 24:34, Markus 13:30, Luukas 21:32 ("Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin nämä kaikki tapahtuvat.") sekä Matteus 16:28 ("Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana.") perusteella. Myös alkukristityt odottivat Jeesuksen pikaista paluuta, mihin viitataan esimerkiksi joissakin Paavalin kirjeissä. Tätä näkemystä on painotettu esimerkiksi evankelis-luterilaisen kirkon uskonnonoppikirjoissa.[50] Monet kristinuskon suuntaukset eivät kuitenkaan pidä Jeesusta pikaisen maailmanlopun julistajana, vaan tulkitsevat edellä mainitut raamatunkohdat eri tavalla.

Jeesuksen suhde Tooran lakiin on jäänyt kiistanalaiseksi. Joissakin raamatunkohdissa Jeesuksen on väitetty puolustavan juutalaisten lakia ("älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat" Matteus 5:17–18), kun taas toisissa kohdissa hän hyökkää lain ehdotonta noudattamista vaativia fariseuksia vastaan. Samoin Raamatusta käy ilmi, että Jeesuksen seuraajilla oli kiistaa siitä, tulisiko juutalaisten lakeja noudattaa vai ei. Monet kristityt katsovat, että Jeesus täytti lain ristinkuolemallaan, uudella liitolla, joten vanhan liiton laki ei ole enää voimassa. Raamatuntutkijoiden piirissä on myös esitetty kannatusta saanut tulkinta, että Jeesuksen ja juutalaisten lakien vastakkainasettelua kuvaavat kohdat on kirjoitettu vasta siinä vaiheessa, kun kristinusko oli erkaantumassa juutalaisuudesta.

muokkaa Pidätys, oikeudenkäynti ja tuomio

Jeesus ajaa kauppiaat pois temppelistä, El Grecon maalaus noin vuodelta 1600.

Evankeliumit kertovat, kuinka Jeesus tuli opetuslapsineen Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Hänen saapuessaan kaupunkiin suuri joukko ihmisiä huusi: "Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!"[51]

Jerusalemissa Jeesus aiheutti häiriötä kaatamalla rahanvaihtajien pöydät temppelissä, sanoen heidän tehneen temppelistä "rosvojen luolan".[52] Myöhemmin samalla viikolla Jeesus vietti pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa. Sen aikana hän profetoi, että yksi opetuslapsista tulisi pettämään hänet ja että hän tulee kuolemaan pian. Tämän aterian aikana Jeesus otti leivän ja viinin ja asetti ehtoollisen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne" ja "tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne".[53] Aterian jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen rukoilemaan Getsemaneen.

Evankeliumien mukaan Jeesus vihastutti toiminnallaan aikansa juutalaisia ylipappeja ja lainopettajia, minkä vuoksi hänet haluttiin vaientaa. Johanneksen evankeliumi mainitsee suuren neuvoston kokouksen, jossa käsiteltiin uhkaa, jonka Jeesus muodosti hallitusjärjestelmän vakaudelle. Muissa evankeliumeissa tätä ei mainita lainkaan, vaan kaikki syy laitetaan pappispuolueelle.[54]

Jeesuksen pidättämisen yksityiskohdat poikkeavat hieman toisistaan. Markuksen evankeliumi kertoo, että sen teki "miekoin ja seipäin aseistautunut miesjoukko". Joukon olivat lähettäneet "ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat".[55] Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit ovat samoilla linjoilla.[56][57] Vastaavasti Johanneksen evankeliumi on hieman eri linjalla, sillä vangitsijat olivat "sotilasosaston sekä ylipapeilta ja fariseuksilta saatuja miehiä". Johanneksen evankeliumista voi siis ymmärtää, että roomalaiset olisivat olleeet vangitsemassa Jeesusta Getsemanessa ja viemässä häntä Sanhedrinin ja ylipappi Kaifaan Suureen neuvoston eteen.[58] Vaikka roomalaiset olisivat sekaantuneet Jeesuksen pidättämiseen, niin tuskin he olisivat lähettäneet kokonaista sotilasosasto, kohorttia, joka käsittää noin tuhat miestä. Sotilasosasto tarkoitti mahdollisesti temppelivartioston yksikköä.[59]

Juudaksen suudelma, Giotto di Bondonen maalaus vuodelta 1304–1306.

Markuksen evankeliumin mukaan pidätys tapahtui yöllä, koska Jeesus oli suosittu ja viranomaiset halusivat välttää levottomuudet.[60] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesuksen petti Juudas Iskariot, yksi opetuslapsista, osoittaen Jeesuksen sotilaille suutelemalla tätä. Jotkut opetuslapset yrittivät tehdä vastarintaa sotilaille, mutta Jeesus kielsi heitä. Jeesuksen pidätyksen jälkeen opetuslapset pakenivat ja hajaantuivat.

Jeesus vietiin tuomittavaksi Sanhedrinin eteen. Ylipapit ja vanhimmat kysyivät Jeesukselta: "Oletko sinä siis Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Itsepä te niin sanotte".[61] Jeesus tuomittiin jumalanpilkasta. Suuren neuvoston edessä suoritettu oikeudenkäynti oli poikkeuksellinen. Se näyttää tapahtuneen yöllä, juhlapäivän aattona ja vieläpä johtaneen kuolemantuomioon samana päivänä. Nämä seikat olivat vastoin juutalaista lakia.[62]

Evankeliumien mukaan juutalaisilla ei ollut oikeutta täyttöönpanemiseen, joten Jeesus luovutettiin Rooman prokuraattori Pontius Pilatukselle.[63][64] Juutalaisten oikeus kuolemantuomion täyttööpanoon on kiistanalainen. Yhden lähteen mukaan tämä oikeus otettiin pois näihin aikoihin. Myöhemmin juutalaiset teloittivat Jeesuksen seuraajan Stefanuksen, mutta se on saattanut olla spontaani teko.[65]

Pilatuksen edessä Jeesukselta kysyttiin: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Jeesus vastasi hänelle sanoen: "Sinä sen sanoit".[66] Evankeliumien mukaan Pilatus itse tunsi, ettei Jeesus ollut syyllinen mihinkään rikokseen roomalaisia vastaan, ja koska pääsiäisenä oli evankeliumien mukaan tapana vapauttaa yksi vangeista, hän kääntyi kansan puoleen: kansa sai valita joko Jeesuksen tai Barabbaan vapautettavaksi. Väkijoukko huusi Barabbaan vapaaksi ja Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Pilatus pesi kätensä osoittaakseen, ettei ollut vastuullinen päätöksestä.[67]

Evankeliumien kirjoittamisen aikoihin kristinuskon ja juutalaisuuden välillä oli suuria jännitteitä. Kertomuksilla haluttiin ensinnäkin tehdä selvä pesäero juutalaisiin. Ja toisaalta kirjoittajat esittivät roomalaisten viranomaisten toimet mahdollisimman hyvässä valossa.[68]

muokkaa Ristiinnaulitseminen ja kuolema

Jeesus ristiinnaulittuna, Bernardo Daddin maalaus vuodelta 1340–1345.

Jeesus vietiin Golgatalle ristiinnaulittavaksi. Teloitustapa oli roomalainen, mutta myös juutalaisten tiedetään käyttäneen sitä ajoittain. Yleisempi juutalainen teloitustapa oli kivittäminen. Jeesukselle tarjottiin mirhalla sekoitettua viiniä, joka turrutti aistit. Tämä oli enemmän juutalainen kuin roomalainen tapa.[68]

Kaikkien neljän evankeliumin mukaan Jeesus kuoli myöhään iltapäivällä. Hän kesti ristillä noin 9 tuntia. Matteuksen ja Markuksen evankeliumin mukaan hänen viimeiset sanansa ristillä ovat "Eeli, Eeli, Lama Sabaktani!". Se merkitsee: "Jumalani, Jumalani, Miksi hylkäsit minut?". Luukkaan Evankeliumin mukaan Jeesuksen viimeiset sanat ovat: "Isä, Sinun käsiisi minä uskon henkeni!" ja Johanneksen Evankeliumin mukaan: "Se on täytetty!" Joosef Arimatialainen, varakas juutalainen joka oli Markuksen ja Luukkaan mukaan Sanhedrinin jäsen, sai Pilatukselta luvan ottaa Jeesuksen ruumis ja haudata se omaan hautaansa.[69][70] Johanneksen mukaan Joosefia auttoi Nikodemos, joka esiintyy myös muualla evankeliumissa.[71] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesuksen kuoleman aikoihin tapahtui maanjäristys ja taivas pimentyi keskipäivästä noin kello kolmeen.

muokkaa Ylösnousemus ja taivaaseenastuminen

Pääartikkeli: Jeesuksen ylösnousemus

Uuden testamentin mukaan Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisestaan.[72][73][74][75][76][77] Tyhjän haudan löysivät ensimmäisenä naispuoliset opetuslapset, jotka olivat tulleet voitelemaan Jeesuksen ruumiin. Matteuksen evankeliumin mukaan enkeli ilmestyi haudalla ja ilmoitti ylösnousemuksesta. Luukkaan mukaan enkeleitä oli kaksi, Markuksen mukaan kyseessä oli valkoisiin pukeutunut nuori mies. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen tuominneet juutalaiset syyttivät Jeesuksen opetuslapsia ruumiin varastamisesta.

Ylösnousemus, Szymon Czechowiczin maalaus vuodelta 1758.

Evankeliumit ja Apostolien teot kertovat Jeesuksen ilmestyneen useille ihmisille neljänäkymmenenä päivänä kuolemansa jälkeen eri paikoissa. Markuksen ja Johanneksen evankeliumien mukaan Jeesus ilmestyi ensimmäisenä Magdalan Marialle haudalla.[78] Muutamia tunteja ylösnousemuksen jälkeen Jeesus ilmestyi kahdelle matkamiehelle Emmauksen tiellä.[79] Yhteen kokoontuneille opetuslapsilleen hän ilmestyi samana iltana.

Vaikka Jeesuksen opetus oli keskittynyt juutalaisiin, ylösnoussut Jeesus antoi lähetyskäskyn: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen [...]".[80] Jeesus lupasi tulla takaisin (318 kohtaa Uudessa Testamentissa) täyttääkseen messiaaniset ennustukset. Evankeliumien mukaan Jeesus nousi opetuslastensa silmien edessä taivaaseen neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisen jälkeen, jota vietetään nykyään helatorstaina.

Uuden testamentin näiden kokemusten seurauksena Jeesuksen opetuslapset alkoivat saarnata evankeliumia eli hyvää sanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Kristinusko opettaa, että se on saanut alkunsa tästä liikkeestä.

muokkaa Uskonnolliset näkökulmat

muokkaa Kristillinen usko Jeesuksesta

Pääartikkeli: Kristinuskon näkemys Jeesuksesta

Kristillinen oppi Jeesuksesta pohjautuu lähinnä Raamattuun sekä kolmeen vanhakirkolliseen uskontunnustukseen apostoliseen, Nikaian ja Athanasioksen uskontunnustuksiin, jotka suurin osa kristillisistä kirkoista hyväksyy yhteiseksi opilliseksi perustakseen. Näiden mukaan:

  • Jeesus on Jumalan Poika, yksi Jumalan kolmesta persoonasta, joka on ollut olemassa jo ennen luomista.
  • Jumala lähetti Jeesuksen, koska Hän rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä halua kenenkään joutuvan kadotukseen syntiensä tähden.[45]
  • Jeesusta ei siittänyt mies, vaan hän sikisi Pyhästä Hengestä, ja syntyi Neitsyt Mariasta.
  • Lihaksi tullut Jeesus oli kuuliainen Isä Jumalalle; hänessä ei ollut mitään moitetta, eikä hän tehnyt syntiä.
  • Noin 30 vuoden ikäisenä Jeesus alkoi opettaa, parantaa sairaita, ruokkia nälkäisiä ja herättää kuolleita.
  • Jeesus ristiinnaulittiin Golgatalle noin vuonna 30 jaa.
  • Jeesus sovitti ristillä maailman synnit ja nousi kuolleista kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen, minkä jälkeen Jeesus ilmestyi Magdalan Marialle ja myöhemmin opetuslapsille.[81][82] Jeesus antoi vielä uudelleen opetuslapsille lähetyskäskyn ylösnousemuksensa jälkeenkin.[83]
  • Jeesus astuu taivaaseen Isän oikealle puolelle ja jättää uskoville Pyhän Hengen.
  • Usko Jeesukseen pelastaa tuomiolta, joka tulee synnin tähden. Jeesuksen sovitustyön kautta uskovista tulee Jumalan lapsia, ja he saavat uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden.
  • Jeesus tulee aikojen lopussa tuomitsemaan jokaisen taivaaseen tai kadotukseen.

muokkaa Islamilainen usko Jeesuksesta

Islaminuskon Jeesus nostetaan taivaaseen.
Pääartikkeli: Jeesus islaminuskossa

Islamin uskonnon mukaan Jeesus on profeetta ja Messias. Hän syntyi Mariasta neitseellisesti, suoritti ihmetekoja, saarnasi ja lopulta hänet nostettiin taivaaseen. Islamin Jeesus-kuva noudattelee pääosin kristillistä mallia, mutta kaksi keskeistä teologista kohtaa islam kiistää: Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja Jeesuksen jumalallisuuden. Profeetta Jeesus oli lempeä opettaja, mutta toisaalta ankara askeetti. Jeesuksen seuraaminen ei ole vieras käsite islamissakaan.[84]

Islamilaisissa kertomuksissa Jeesuksen rooli korostuu Viimeisten päivien tapahtumissa, vaikka itse Koranissa tälle käsitykselle ei ole mitään perusteita.[85] Kertomuksissa Jeesuksesta on tullut Mahdin avustaja ja hänen erityistehtäväkseen tulee Antikristuksen surmaaminen. Jeesus tulee särkemään ristiinnaulittujen kuvat – symbolinen ele kristinuskon vääräoppineisuutta vastaan.[86]

muokkaa Uskonnollinen Jeesus ja astrologia

1800-luvulla syntyi teorioita, joissa uskontoja, kristinusko mukaan luettuna, arvioitiin mytologisesta näkökulmasta. Saksalainen Max Müller ja skotlantilanen James Frazer löysivät uskonnoista yhtäläisyyksiä Aurinkoon liittyvien tarujen kanssa: Aurinko syntyy, kuolee ja herää henkiin.

Jeesuksen uskonnollisessa olemuksessa on paljon yhtäläisyyksiä muiden uskontojen kanssa. Hänen syntymäpäivänsä 25. joulukuuta, neitseellinen syntymä, 12 opetuslasta, kuolema ja ylösnousemus kolmen päivän jälkeen ovat useassa uskonnossa toistuvia piirteitä, jotka toistuvat muun muassa muinaisen Egyptin auringonjumala Horuksen,[87] kreikan Attisen[88] ja hindulaisuuden Krishnan[89] tarustoissa. Näillä kaikilla jumaltarustoilla on pohjansa astrologiassa, jossa heitä yhdistävä tekijä on aurinko, jota Jeesuskin edustaa.

Astrologisesti tarkasteltuna Aurinkoa, Jeesuksen syntymää ja kolmea viisasta miestä voidaan yhdistellä esimerkiksi seuraavasti: Orionin vyön kolmen tähden suora (jotka vuosituhansien ajan ovat tulleet tunnetuiksi "kolmena kuninkaana"[90][91]) osoittaa suoraan tähtitaivaan kirkkaimpaan tähteen Siriukseen.[92] 25. päivä joulukuuta tuon päivän aamuna Orionin vyön ja Siriuksen muodostama nuoli osoittaa suoraan paikkaan, josta aurinko nousee tuona päivänä - Aurinko "syntyy".[93]

muokkaa Historialliset näkökulmat

Pääartikkelit: Jeesuksen historiallisuus ja Jeesuksen ajan kulttuurinen ja historiallinen tausta

Uskontojen perustajahahmojen historiallisuus on usein epävarma. Myös Jeesuksen historiallisuudesta on kiistelty 1700-luvulta lähtien, jolloin kirkoista riippumaton raamatuntutkimus alkoi kehittyä, mutta yleisesti häntä pidetään historiallisena henkilönä yhtä lailla kristillisessä teologiassa, kristinuskon sisäisessä perinteessä kuin valtavirran historiantutkimuksessakin.

Kristinuskon teologiaan kuuluu Jeesuksen historiallisuuden tunnustaminen jo senkin vuoksi, että kristinuskon uskontunnustuksiin kuuluu Jeesukseen uskominen, ja tällöin Jeesuksen kiistäminen olisi ristiriitaista, vaikka periaatteessa olisi mahdollista tulkita Jeesuksen kuvaaminen eläneeksi ihmiseksi vain symboliseksi esitystavaksi. Tällöin olennaista olisi Jeesuksen opetuksien sisältö, ei se, että sille on annettu historiallisen henkilön muoto.

Historiantutkimuksessa kanta kysymykseen Jeesuksen historiallisuudesta näkyy olleen yleisesti positiivinen, mutta viime aikoina ovat kannanotot uudemmassa tutkimuksessa vaihdelleet, jolloin on painotettu sitä, että aiemmassa historiantutkimuksessa ei kysymystä ole juuri pohdittu, koska jo sen pohtimista on pidetty uskonnonvastaisena (ks. Doherty, Ellegard). Sen sijaan esiintyy suuria erimielisyyksiä kaikkien, yhtä lailla maallisten historiantutkijoiden kuin teologisesti suuntautuneiden tutkijoiden, näkemyksissä Jeesuksen merkityksestä, ominaisuuksista ja häneen liitettyjen kertomusten ja ihmeiden historiallisuudesta.

Selvää on, että pohdittaessa Jeesusta on pidettävä erillään ne näkemykset, jotka teologit esittävät pohjautuen kristinuskon sisäisiin lähteisiin (näistä tärkeimpänä tietenkin Raamattu), niistä näkemyksistä, jotka maallisten tieteenhaarojen edustajat (lähinnä historioitsijat ja sosiologit) esittävät oman lähdeaineistoksi kelpuuttamansa aineiston perusteella (jolloin Raamattu ei ole tietenkään poissuljettu lähde, vaikka sitäkin käsitystä on puollettu).

muokkaa Antiikin ajan lähteet

Pääasialliset Jeesusta koskevat kirjoitukset ovat evankeliumit. Jeesukselta ei tunneta omia kirjoituksia, eikä ole varmuutta siitä, missä määrin evankeliumien kuvaukset olisivat peräisin Jeesuksen tunteneilta ihmisiltä. Ei ole edes varmuutta siitä, mitä kieltä Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat puhuneet. Tähän aikaan Palestiinassa puhuttiin muun muassa arameaa, hepreaa, kreikkaa ja latinaa.

Ainakin jotkut neljästä evankeliumista on arveltu kirjoitetun aikana, jolloin oli vielä elossa Jeesuksen väitetyllä elinajalla eläneitä ihmisiä. Vanhimmat evankeliumit, Markuksen evankeliumi ja Matteuksen evankeliumit, on saatettu kirjoittaa 20–40 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Johanneksen evankeliumi on evankeliumeista nuorin ja sitä on pidetty historiallisilta tiedoiltaan muita epäluotettavampana. Evankeliumit ajoitetaan yleensä seuraavasti:

  • Markuksen evankeliumi n. 65 jaa.
  • Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit 80–85 jaa.
  • Johanneksen evankeliumi 90–95 jaa.

Kuitenkin myös niin sanottujen synoptisten evankeliumien antamasta Jeesus-kuvasta on kiistelty. Toisaalta akateemiset tutkijat ovat pitäneet usein todennäköisenä, että evankeliumeihin on päätynyt paljon historiallisen Jeesuksen puhetta. Tätä asiaa on tutkinut muun muassa Jeesus-seminaari.

Myös jotkin antiikin ajoilta säilyneet Raamatun ulkopuoliset dokumentit mainitsevat joko "Jeesuksen" tai "Kristuksen": roomalaiset historioitsijat Tacitus, Suetonius, Flegonus, Lucianius, Galerius ja Plinius nuorempi, kreikkalaiset historioitsijat Lukianos ja Galenos, syyrialaiset historioitsijat Thallos ja Mara bar Serapion, juutalais-roomalainen historioitsija Josephus sekä kreikkalaiset filosofit Kelsos ja Numenios mainitsivat Jeesuksen tai kristityt teoksissaan.

Monet näistä teoksista ovat ajan saatossa hävinneet ja ne tunnetaan vain myöhempien lainausten kautta. Yleisesti roomalaisten historioitsijoiden viittauksia Jeesukseen ei voida pitää kovin luotettavina, koska todennäköisesti ne perustuvat kansan keskuudessa liikkuneisiin huhupuheisiin ja viranomaisten suorittamiin kristittyjen kuulusteluihin. Pikemminkin ne todistavat kristittyjen kuin itse Jeesuksen olemassaolosta. Etenkin Josephuksen kohdalla on myös epäilyjä, että myöhemmät kristityt kopioijat olisivat muokanneet alun perin epämiellyttäväksi koettua tekstiä.

Asian tiimoilta on liikkeellä myös väärää tietoa, esimerkiksi W. P. Crozierin vuonna 1928 Manchester Guardian -lehdelle kirjoittamaa romaania Pontius Pilatuksen kirjeistä Senecalle luullaan toisinaan historialliseksi lähteeksi.

muokkaa Vaikutus ajanlaskuun

Pääartikkeli: Ajanlasku

Perinteinen lyhenne vuosiluvun jälkeen jKr. tarkoittaa jälkeen Kristuksen tai eKr. tarkoittaa puolestaan ennen Kristusta. Tehdessään pääsiäisen aikataulukkoa 500-luvun alussa apotti Dionysius Exiguus alkoi laskea vuosia olettamastaan Kristuksen syntymästä. Vuosi 754 a.u.c. (ab urbe condita eli kaupungin (Rooman) perustamisesta) tuli uuden ajanlaskun vuodeksi 1. Kuukausien ja päivien osalta sen sijaan noudatettiin yhä roomalaisilta periytynyttä juliaanista kalenteria, jonka kuukausien nimiä ja pituuksia ei muutettu. Näin ollen esimerkiksi tammikuun 1. päivä 600 jaa. vastasi roomalaisen ajanlaskun mukaan tammikuun 1. päivää 1353 a.u.c.

Nykyään suositellaan käytettäväksi merkintöjä ”ennen ajanlaskun alkua” (eaa.) tai ”jälkeen ajanlaskun alun” (jaa.), koska Jeesuksen syntymän ajoituksessa on yleisesti todettu olevan muutaman vuoden virhe.

Myös kirkkovuosi keskittyy pääosiltaan Jeesuksen elämän vaiheisiin.

muokkaa Katso myös

muokkaa Viitteet

  1. ↑ Let Us Reason: Comparing Jesus and Mohammad (luettu 8.6.2007)
  2. ↑ Thomas L. Thompson The Messiah Myth: The Near Eastern Roots of Jesus and David (Jonathan Cape, Publisher, 2006); Bruno Bauer; Timothy Freke & Peter Gandy. The Jesus Mysteries: Was the 'Original Jesus' a Pagan God? London: HarperCollins Publishers, 1999, pp. 133, 158; Michael Martin, The Case Against Christianity (Philadelphia: Temple University Press, 1991), 36–72; John Mackinnon Robertson; G.A. Wells. The Jesus Legend, Chicago: Open Court, 1996, p xii.
  3. ↑ Ap.t. 11:26
  4. ↑ Jes.45:1
  5. ↑ Jeesus Historian Henkilönä - Raamatun ulkopuoliset lähteet
  6. ↑ Raamatun ulkopuoliset lähteet Jeesuksesta, Jari Iivanainen
  7. ↑ Matt.1:18
  8. ↑ Joh.6:41-44
  9. ↑ Joh.1:45
  10. ↑ [1]
  11. ↑ Luuk.1:26-38
  12. ↑ Matt. 1:2-17
  13. ↑ Luuk. 3:23-38
  14. ↑ Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 49. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  15. ↑ Esim. Eusebios lainaa Julius Africanusta: Eusebius: Eusebiuksen kirkkohistoria, s. 68-71. 2. painos (1. painos vuonna 1937). Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15267-X.
  16. ↑ Genealogy of Christ Catholic Encyclopedia. Viitattu 20. elokuuta 2007.
  17. ↑ Peltola, Olavi: Evankeliumi Luukkaan mukaan Löytöretki Uuteen testamenttiin. Viitattu 20. elokuuta 2007.
  18. ↑ Matt.2:19-23
  19. ↑ Matt.2:1-6
  20. ↑ Luuk.2:15-16
  21. ↑ Miika 5:2
  22. ↑ Luuk.2:1-5
  23. ↑ Richard Dawkins: Jumalharha, s. 107. Helsinki: Terra Cognita Oy, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
  24. ↑ Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 48. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  25. ↑ Mark.1:4-28
  26. ↑ Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 45-47. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  27. ↑ Matt. 4:1-11.
  28. ↑ Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 45-47. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  29. ↑ Luuk.6:12-13
  30. ↑ Matt.4:24
  31. ↑ Jeesuksen toimintaan liittyvät pääsiäisjuhlat
  32. ↑ Jeesuksen sanoma parannuksen teon välttämättömyydestä
  33. ↑ Luuk.10:25-28
  34. ↑ Jeesuksen sanoma rakastamisesta
  35. ↑ Jeesuksen sanoma syntien anteeksisaamisesta
  36. ↑ Jeesuksen sanoma omaisuudesta
  37. ↑ Jeesuksen sanoma murehtimisen tarpeettomuudesta
  38. ↑ Jeesuksen sanoma maailmanlaajuisista mullistuksista lopunaikoina (I)
  39. ↑ Jeesuksen sanoma maailmanlaajuisista mullistuksista lopunaikoina (II)
  40. ↑ Luuk.21:36
  41. ↑ Matt. 5–7.
  42. ↑ Matt.13:24-48
  43. ↑ Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta
  44. ↑ Jeesuksen vertaus kylväjästä
  45. ↑ 45,0 45,1 Joh. 3:16.
  46. ↑ Johanneksen evankeliumi, 3. luku.
  47. ↑ Joh.2:1-11
  48. ↑ Joh. 11:1–44.
  49. ↑ Matt. 9:9–13.
  50. ↑ Ismo Dunderberg et al.: Lukion uskonto: Riitit, myytit ja Raamattu. Helsinki, Otava, 1997
  51. ↑ Joh. 12:13-16, peräisin Ps. 118:26.
  52. ↑ Mark. 11:17.
  53. ↑ Luuk. 22:7-20.
  54. ↑ Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 60. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  55. ↑ Mark. 14:43-52
  56. ↑ Matt. 26:1
  57. ↑ Luuk. 22:1
  58. ↑ Matt. 26:65–67.
  59. ↑ Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 63. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  60. ↑ Mark. 14:2.
  61. ↑ Luuk. 22:70–71.
  62. ↑ Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 63. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  63. ↑ Matt. 27:11.
  64. ↑ Mark. 15:12.
  65. ↑ Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 63. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  66. ↑ Luuk. 23:3.
  67. ↑ Matt. 27:11–26.
  68. ↑ 68,0 68,1 Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 65. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  69. ↑ Mark. 15:42–46.
  70. ↑ Luuk. 23:50–56.
  71. ↑ Joh. 19:38–42.
  72. ↑ Matt. 28:5-10.
  73. ↑ Mark. 16:9.
  74. ↑ Luuk. 24:12-16.
  75. ↑ Joh. 20:10-17.
  76. ↑ Ap.t. 2:24.
  77. ↑ 1 Kor. 6:14.
  78. ↑ Mark 16:9.
  79. ↑ Luuk. 24:13-16.
  80. ↑ Matt. 28:16-20.
  81. ↑ Joh. 20
  82. ↑ Mark 16:9-
  83. ↑ Matt 28:16-
  84. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Jeesus, islamin profeetta, s. 11-18. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-330-1.
  85. ↑ Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 144–147
  86. ↑ Hämeen-Anttila, Jeesus, islamin profeetta, sivut 131–132,155–156
  87. ↑ Massey, Gerald.: The Historical Jesus and the Mythical Christ, The Book Tree, s. 39-40
  88. ↑ Acharya S.: The Christ Conspiracy, Adventures Unlimited Press, 1999. s. 107-108
  89. ↑ Carpenter, Edward: Pagan and Christian Creeds, s. 12
  90. ↑ Charles F. Dupuis : Origine de Tous les Cultes, Paris, 1822
  91. ↑ Massey, Gerald.: The Historical Jesus and the Mythical Christ, The Book Tree, s. 12-13
  92. ↑ Carpenter, Edward: Pagan and Christian Creeds, DODO Press, s. 16-17
  93. ↑ Irvin & Rutajit: Astrotheology and Shamanism, The Book Tree, s, 25-26

muokkaa Kirjallisuutta

muokkaa Suomeksi

  • Laine, T. P. (2000). Kuka hän oli? Uusi näkökulma Jeesuksen elämään. Jyväskylä: Atena.
  • Joseph Ratzinger (Benedictus XVI): Jeesus Nasaretilainen (Ilmestyy marraskuussa 2008, Edita)
  • Räisänen, Heikki: Tuhat ja yksi tulkintaa: Luova näkökulma Raamattuun. Helsinki: Yliopistopaino, 1989. ISBN 951-570-024-8.
  • Räisänen, Heikki: Rosoinen Raamattu. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30872-2.

muokkaa Englanniksi

  • Doherty, Earl (1999). The Jesus Puzzle. Ottawa: Canadian Humanist Publications. ISBN 0-9686014-0-5
  • Ellegard, Alvar (1999). Jesus: One Hundred Years Before Christ. London: Century.
  • Freke, Timothy & Peter Gandy (2001). The Jesus Mysteries. Random House. ISBN 0-609-80798-6
  • Price, Robert M. (2003). The Incredible Shrinking Son of Man. Amherst, New York: Prometheus.
  • Price, Robert M. (2000). Deconstructing Jesus. Amherst, New York: Prometheus.
  • Sanders, E. P. (1996). The Historical Figure of Jesus. New York: Penguin. ISBN 0–14–014499–4
  • Sanders, E. P. (1987). Jesus and Judaism.<